Tuleeko kesää tai kevättä?

Ylivirtasuojakytkimet vainoavat minua. Väistöresidenssin keittiötä vartioiva kytkin paukahtaa päälle joka aamu, kun napsautan kahvinkeittimen päälle. Rutiininomaisesti odotan vaadittavan minuutin, ennen kuin nostan sen takaisin ylös ja aamuhommat jatkuvat. Tästä aion naukaista palveluntarjoajalle lähdettyämme takaisin kotiin. Niin ja parista muustakin asiasta.

Muutenhan residenssi on erinomainen väliaikaiseen oleskeluun, olennaiset asiat löytyvät. Astioita on tosin niin vähän, ettei tiskikonetta tule käytettyä. Iso paistinpannu on pilattu, pikkulusikoita ei ollut laisinkaan. Toin oman pannun kotoa ja ostin Liiteristä lusikkasetin. Kolmesta syvästä lautasesta yksi on reunasta risa. Ikkunoita ei saa auki ja asunto on liian kuuma. Kylppärin suihkuun on asennettu sellainen tyhmä vettä säästävä pää, joka ainakin minulla vain lisää suihkussaoloaikaa kaksin-, jopa kolminkertaiseksi, kun tuntuu, ettei saa sampoota huuhdeltua hiuksistaan. Ei jatkoon.

Kotonakin tapahtuu. Urakoitsijan edustaja kertoi keskiviikkona, että sähkärin mukaan meillä on liian herkkä ylivirtasuojakytkin myös kotikolossa ja se on vaihdettava. Että siitä vaan tyhjentämään koloa, jonka yläreunassa sulaketaulu on. Ja mieluummin heti huomenna.

Prkleen hienohelma, jupisin mielessäni, minä sille herkät kytkimet näytän, mutta ymmärränhän minä, että jos tikkailla seisoskellessaan kurottaa sivuun, niin kohta on ukko maassa ja piipaa-auto pihassa.

Naukaisin, että torstaina on liian aikaisin, voisiko prosessin osasta lykätä pääsiäisen jälkeen. Pienen arpomisen jälkeen frouva mietti, että onhan se kaveri seuraavallekin viikolle bookattu. Huokaisin helpotuksesta, töissä oli kriittinen hetki menossa, eikä yhtään ylimääräistä aikaa. Tänään tein ns lyhyen päivän jättämällä lounaan ja tauot pitämättä. Pääsin vain 10 minuutin työajan ylityksellä.

Viikonloppuna emme siis menekään loppusiivoamaan, vaan sotkemaan lisää päästäisvapaan aikana. En rehellisyyden nimissä enää tiedä, minne saan tavarat mahtumaan, ehkä keittiösyvennykseen. Mutta ensi viikon lopulla homman sitten pitäisi olla ohi, lohdutti urakoitsijan puhenainen. Ehkä kestän tämänkin kuin naiset konsanaan. Tai sitten en.

Jotta kivaa munajuhlaa vaan teillekin! Ohessa muutama kuva talteen tältä elämänjaksoltamme. Seuraavassa elämässä menen sähköasentajakoulutukseen, jos en värisokeaksi synny. (Itse asiassa haluan syntyä Galapagos saarten hylkeeksi.)