On kuulkaas koronaeristynyt ihminen ihmeissään viime päivien pyörityksestä. Olen seurustellut tuttujen ja tuntemattomien kanssa, syönyt ravintolassa, juonut baareissa, nähnyt ja kuunnellut ystävien bändejä, ajanut taksilla ja julkisilla. Rahaa on mennyt aivan liikaa, etenkin kun kesäkuun palkka parhaassakin tapauksessa on vain kahden viikon palkka. Ei pitäisi lakkolaisen riehaantua.
Mutta hyvän tähden kun kaikki on tullut tarpeeseen! Jos eristäytymistä olisi pidempään kestänyt, en tiedä, olisinko uskaltautunut kylille. Hänellä se oli jo kintaalla, jouduin töitä tekemään, että sain hänet houkuteltua mukaan eilen. Itsellenikin toinen kerta viikon aikana tuotti jo pienoista yliannostuksen tunnetta.
Ilta oli ihana! En edes muista, koska olemme yhdessä olleet ulkoilemassa. Hän kun ei edelleenkään alkoholia käytä, niin keikat ovat ainoa mahdollisuus ruokailun lisäksi meidän nauttia seurastamme baariolosuhteissa. Minä kun musiikin lisäksi pidän baareista, random-keskusteluista ja humaltumisen tunteesta. Niin piti hänkin - turhan paljon - siksi on parempi näin.
Musiikkia kuulin laidasta laitaan. Arvostelun jätän muille. Minulla kuitenkin oli kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti