Työ antaa minulle onnistumisen elämyksiä joka päivä - ihania ihmisiä ja uusia temppuja. Samoin myös raivon ja turhautumisen tuntemuksia - ihmiset ovat tymiä (tämä on tietoinen väärinkihroitus, suoraan jostain lapsuusajan päiväkirjasta) ja ohjelmat eivät ymmärrä logiikkaani. Firma on sellainen kirppusirkus, ettei paremmasta väliä.
Tänään etäpäiväillessäni meinasi Hänkin saada osansa niistä huonoista puolista. Olin sen verran kärkäs, että Hän katsoi parhaaksi lähteä lenkille. Hyvä niin, puhisin aikani töiden kanssa, sain ne jotenkin sellaiseen malliin, että uskalsin sulkea koneen. Huomenna on uusi päivä.
Pitää vaan muistaa, että huomenna on myös optikkopäivä. Hän kadotti viimeiset ehjät tiimarilasinsa poikain kanssa rymytessään keskiviikkona. Terhentelyn keskellä kyllästyin siihenkin ja tilasin ajan optikolle. Lasit on saatava ennen lomaa, ei tuota sankapuolipeliä kukaan täyspäinen nauramatta katso. Ja onpahan hyvä syy lähteä aikaisemmin pois toimistosta - makutuomariksi nääs.
Mutta se on vasta huomenna. Tänään luvassa ainakin perunoiden keittäminen, ja ehkä sauna, ennen kuin kuumuus taas valtaa alaa. Tämä on ollut ihana kesä - ainakin heinäkuu. Tällaista raikkautta lisää! Jokohan naapurimetsistä löytyisi sieniä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti