Ei vuodet kulu. Ne kuluttaa. (Kiitos, Pauli.) Samoin kuluttavat päivät, joita yhtä aikaa vihaan ja rakastan. Rakastan elossa olemista, Hänen seuraansa, turvaa. Vihaan sulkeutumista, käpertymistä, sairauden uhkaa ja näköalattomuutta.
Tulevaisuuden suunnitteleminen taitaa olla varsin olennainen osa ihmiskäsitystäni. Vaikken sitku-ihmisenä ole itseäni pitänytkään, niin silti kaiken tekemisen suunnitteleminen ja toteutus taitavat kuitenkin olla minulle tärkeä asia. Edes elokuinen mökkireissu ei ole varmaa. Mistä sen tietää, jos vielä elokuussa lynkkaavat koronarajan eteläpuolelta tulevat. (Onneksi osaan piiloutua murteeni taakse - ehkä.)
Tilasin uudet olohousut, kun halavalla sain. Zalandolta tuli alennukoodi ja ilmainen toimitus, pöksyt maksoivat 25 euroa. Edelliset ovat lähes hiutuneet haaroista silpuksi. Nyt voin pestä vanhat ilman, että miettii, ovatko ne kuivuneet käyttökuntoon aamuksi. Tähän on menty, ei farkkuja kotioloissa.
Viikon kohokohta on vierailu toimistolle. Kollega hakee ja tuo, bussiin en uskalla. Hän taas käy kerran viikossa ystävänsä luona. Siinäpä sosiaaliset kontaktimme. Onneksi meillä on toisemme ja onneksi tykkäämme toistemme seurasta. Minä pelkuroin ja hyperventiloin joka toinen päivä, Hän lohduttaa. Siitepölyallergia ei mitenkään auta tilannetta, keuhkot vinkuvat.
Minä juon nyt Jägermeisteria. Sitten teen makaronilaatikon - piti ostaa kalaa, mutta Pirsman palvelutiski on rempassa. Ei siellä ollut Magnersiakaan, siksi menin Alkoon. Tässä ei välttämättä hyvä heilu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti