On ollut hyvää ja huonoa. On tullut ammatillisia pettymyksiä kovasti, liikaa työtä ja kaikki liian tärkeitä, että niitä voisi lykätä. Riittämättömyys on päällimmäinen tunne, taiteilen kovin korkealla kapealla nuoralla. Yritän edes jotain onnistumista miettiä vastapainoksi.
Lähimpänä onnistumista olisi varmaan Keski-Suomen viikonloppuretki. Aivan mahtavaa oli viettää ystävän kanssa pari vuorokautta, suurin poistumisemme residenssistä koski puutarha- ja kirppiskierrosta lauantaina. Ostin neljä kiina-kulhoa 10 sentillä. Ystävä tuo ne mukanaan, kun seuraavan kerran uskaltautuu kylään. Olisipa se pian, koska ikävä on ollut.
Puutarhareissu kävi kalliimmaksi, sinne törsäsin kympin. Värinokkonen ja kaksi eri lajia hopeakäpälää. En kyllä voi olla varma. Jos lukijoilla on valistuneempia arvauksia, tai tietoa, olisi hienoa kuulla.
Tänään sain vihdoin vaihdettua parvekelasin näkösuojan. Siinä oli edellisen asukkaan jäljiltä valkoinen/ ei enää niin valkoinen rullakaihdin, josta mietin eroonpääsemistä jo 2010, kun asuntoon muutin. Mutta kun sopivaa ei ole vastaan tullut. Leikkasin rullakaihdin kankaan juuresta, jätin tangon paikoilleen. Hän kantoi rullakankaan roskalavalle. Sitä oli projekti nimittäin odottanut. Iikkean ohut nailonsuoja oli helppo asentaa seinään jääneeseen rullaan mukana tulleen narun avulla. Kangas laskee huomattavasti enemmän valoa läpi. On kuin koko asunto saisi enemmän valoa. Kasvit ainakin.
Veljieni kanssa saimme vihdoin sovittua sukutreffiviikonlopun. Varmistin jo kollegan tuuraajaksi. Nyt vielä on saatava nimellinen lupa esihenkilöltä. Enpä usko, että hänellä on mitään lomaani vastaan, reilusti on liukumasaldoa käyttämättä ja lisää tulee. Ihana nähdä taas koko porukka!
Meillä on kaikki hyvin. Hän kipuilee poikansa takia, minä töiden, mutta yhdessä jaksamme tukea toisiamme. Koti on viihtyisä pesä. Lisäsin vielä viihtyisyyskerrointa, kun keskustelun jälkeen tilasin Rosebudin halvennusmyynnistä kaikki kovakantiset Tintti-sarjakuvat. Minähän rakastan sarjakuvia. Hyllystä löytyy pieni kokoelma, enemmänkin varmaan olisi, jos olisi tilaa ja varallisuutta.
Aamupäivasauna on parasta. Vielä pitäisi jaksaa vaihtaa lakanat. Sitten jos vaan tyyriinä olisi ja nauttisi ihan tavallisesta. Sen arvon huomaa, kun on pariin otteeseen tavallisuuden ja rauhan kadottanut. Nyt kellojen pysähtymistä toivoo, nyt kaikki on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti