maanantai 8. maaliskuuta 2021

Ensimmäinen lomapäivä

Näin tietenkin asiaankuuluvasti työorientoituneena henkilönä työunta, heräsin kuitenkin vasta seitsemän jälkeen enkä aamuyöllä. Kiitos kuuluu pienelle siniselle (Triptyl), joka estää minua pomppaamasta pystyyn aamuyön "taistele, tai kuole"-mielenvireessä. Käytän lääkettä, jos olen useampana aamuyönä herännyt saamatta uudelleen unta. Minulla se toimii, kaikilla ei.

Suunnitelmissa ei ollut mitään. Kaivoin kuitenkin uskollisen Evan esille ja paikkasin pois neljä paria farkkuja. Avioeron jälkeen investoin 80 euroa ompelukoneeseen. Pitää myöntää, että kone on useasti maksanut itsensä takaisin - sen verran pullero kun olen, että farkut siukuvat haaroista. Hänen housunsa taas hajoavat takamuksesta silkkaa vanhuuttaan. Meillä ommellaan välillä paikka paikan päälle. Markat eivät tosin pesi päällekkäin, vaikka vanha sanonta antaa niin ymmärtääkin tapahtuvan.

Iltapäivällä innostuin takomaan June's Journey-peliä. Siellä oli taas joku pikapeli käynnissä, himoitsin kolmea punaista palkintoboksia. Tiesin kyllä, miten tulisi käymään, kun marraskuussa latasin pelin puhelimeen. Olen koukussa. Hän huvittaa minua omintakeisella huumorillaan soittotouhujen välissä. Loma-aika ei nyt paljon eroa työpäivistä, kun olen tehnyt niin pitkään etätöitä, olemme tottuneet toistemme läsnäoloon. Koti vaikuttaa aina vain enemmän siiselinpesältä.

Huomenna pitäisi uskaltautua käymään Pirsmassa. Puuttuu kaikenlaista hampaanväliharjoista wcpaperiin. Ja jotain pitäisi keksiä ruuaksi, blinit loppuivat. Ja ehkä olisi ihan kiva käydä ulkonakin, vaikka lumisadetta on luvassa. Peruutin ainokaisen kodin ulkopuolelle suunnittelemani tapahtuman, kampaajan, koska en uskalla bussiin. En millään tahtoisi sairastua nyt, kun rokotus olisi muutaman kuukauden päässä. Olenpahan sitten ainakin kampaajaa vailla, kun sinne joskus uskaltaudun.

Ehkä tämä ei ole aivan täydellinen loma, mutta toisaalta vaatimukseni loman suhteen ovat varsin vaatimattomat. Pääasia, ettei ohjelmaa ole liikaa. Lukemisvaihtoehtoja tekisi mieli, Nick Caven Bunny Munron kuolema on aika ankeaa lomaluettavaa. Kirja on enemmän surkuhupaisa kuin musta komedia. Mutta annan kirjalle vielä mahdollisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti