Joulu ainainen

Rakastuin Häneen uudelleen tänä aamuna, kun herätyskellon soidessa Hän nappasi minut hetkeksi kainaloonsa ja totesi rakastavansa meidän hellyyttämme öisin ja aamuisin. Että kun kohtelemme toisiamme arvostaen ja kunnioittaen. Siitäpä oli hyvä nousta valmiille riisipuurolle ja mehukeitolle. Hyvää mieltä lisäsi myös Fred Vargasin Sinisten ympyröiden mies. Joululahjakirjat olivat vasta eilen saapuneet Ärkioskille, onneksi ne eivät mene pilalle, saapuvat sitten koska tahansa. Joku nootti on kuitenkin Adlibrisille laitettava, kun tein tilauksen jo 9.12. Kirjastossa ymmärsimme käydä keskiviikkona, joten lukemista riittää.

Joulun viettoon meillä oli yksi ohjenuora; ei saa olla kiire. Se toimi! Kumpikaan meistä ei menettänyt hermojaan totaalisesti, vain pieniä flippejä ilmeni. Hän viipyi lahjanosto-keikallaan luvattoman kauan, kerkesin huolestua, mutta toisaalta sinä aikana kerkesin pilkkoa ainekset hirvipaistia varten, tehdä joulutortut (pellillisen), toisen pellillisen rumia keksejä, kasvismuusin sekä lohifileelle päällisen. Loppu aatonaatto menikin sitten rauhaisasti.

Aattona Hän vielä teki viimeisen ponnistuksen kauppahelvettiin. Sillä välin minä rakensin lounaan valmiiksi. Ensin saapui nuorempi, sitten vanhempi poika. Söimme hyvin, jaoimme lahjat, vanhempi ajoi meidät anopin luokse. Siellä oli surullista; pienessä yksiössä makaa elämästä luovuttanut muistisairastava nainen, joka kohteli poikaansa varsin viileästi, kiukutteli sille, jonka parhaiten tuntee. Kuitenkin Hänen lapsensa ja minä saimme armon rouvan silmissä. Vierailua kesti muutaman tunnin, veimme hänelle muutamia joulukoristeita lahjaksi, lounaan sekä kaikille kahvit. Rouva oli jo varsin väsynyt, kun läksimme, ehkä hulinaa kuitenkin oli liikaa.

Loppuaattoillan vietimme keskenämme hyvien ruokien ja juomien merkeissä. Urhelua ja musiikkia oli tarjolla, lahjat jaoimme keskenämme. Sain häneltä Kissojen Maailmanhistorian sekä viehättävän pörröliivin, josta tuli lempivaatteeni heti kerralla. Hänelle joulupukki toi vihon kirjaa ja sanoituksia varten, omat olohousut ja molemmille hyvät nahkahansikkaat sekä muutamat konserttiliput.

Loppujoulu meni lukiessa ja syödessä. Ihana rauha ja hiljaisuus, jonka katkaisevat pohdiskelumme maailmasta, toistemme rakastaminen ja musiikki. Minun on henkinen pakko kirjata tämä kaikki ylös, että muistan tarvittaessa, millaista tämä on ollut. Minä niin pelkään tämän loppuvan kesken, mutta silti en tahdo vetäytyä pelkän pelkäämisen takia. Olen minä korvilleni ottanut aikaisemminkin, rikkonut sydämeni ja vaihtanut kotini. Ehkäpä tällä kertaa ei tarvitse.