Uskomatonta! Hääpäivästä on vasta kaksi vuotta, tapahtumia kyllä tuntuisi riittävän useammalle. Aika käyttäytyy niin arvaamattomasti, mitä vanhemmaksi kasvan. Vauhti kiihtyy.
Eilen illalla pohdimme, mitä kaikkea meillä yhdessä on. Joka päivä voimme jakaa ajatuksiamme ystävän kanssa. Joka päivä voimme olla yhdessä, lähekkäin. Voimme nauraa, riidellä, kiihtyä, mököttää, antaa anteeksi, oppia toisiltamme ja aina ihastua uudelleen. Ja rakastaa.
Teen blinitaikinaa. Huomenna on juhla-aterian aika. Ja talviloman alkamisjuhla. Tänään minä huuhdon ajatuksiani pois töistä omassa seurassani, Hän lähti vierailulle ystävänsä luokse. Jos nimittäin koronatilanne tästä huononee, niin kuin vaikuttaa tapahtuvan, ei julkisiin kulkuvälineisiin ole mitään asiaa.
Toivon meille useita onnen vuosia. Kiitollinen olen jo näistäkin. Onhan siellä hetkiä, jotka eivät muistelemista kaipaa, mutta yritämme tehdä parhaamme, ettei niitä tulisi enempää.
Parasta, että selviämme kaikesta yhdessä. Ihana sana. Yhdessä. Minä ja Hän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti