Katastrofi (epidemia) kaatuu päälle, kaikki tuutit tunkevat päälle eristäytymistä, tuskaa ja kuolemaa. Ja minä - olen kiitollinen jokaisesta uuden elämämme hetkestä. Tahtoisin Hänelle tähän kertoa enemmän tunteistani ihan varalta, mutta veikkaan, että Hän meistä enemmän on taikauskoinen, kokee ahdistavana, jos avaudun tai maalaan liikaa. Hän ei tahdo kuulla asioita, jotka saattavat edeltää rankkoja asioita, tilanteita, jotka saattaisivat tapahtua.
Itse taas monenlaista hulluutta läpikäyneenä rakastan jokaista rauhallista hetkeä. Olen onnellinen elämästä, lipsautin suustani tänään, ettei minulle mitään pahaa ole tapahtunut. Niinnohjjoo. Paljon on vettä virrannut, pahat asiat eivät ole minun vikani. Ellei mukaanlueta syntymää, rakastumista, tarvetta olla jollekulle tärkeä, tarvetta tulla hyväksytyksi, tarvetta saada läheisyyttä, tarvetta olla rakastettu, mitä näitä tekosyitä nyt on.
Yritän kertoa Hänelle olevani onnellinen, jos nyt en joka päivä, niin viikottain. En haluaisi tämän päättyvän koskaan ikinä milloinkaan. Silti tiedän meidän olen haavoittuvaisia, tiedän elintapamme, kummallakin omanlaisemme, tiedän, ettemme selviä tästä yhdessä. Emme satavuotiaiksi.
Silti aion ylistää loppuun saakka juuri tätä hetkeä. Odottakaa vain, vielä se vastaan tulee kenelle tahansa rakkaudennälkäiselle. Enkä tarkoita, että tämä olisi ainoa tapa elämänsä viettää. Varmaan tällä hetkellä olisin onnellinen yksinkin. Onnellinen, että olen saanut elää tänne saakka, onnellinen kidutuksen loppumisesta, ystävistä, tapahtumista.
Mielenkiinto pitää ihmisen hereillä. Hereilläolo hengissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti