Tällä viikolla olen saanut öisin ja iltaisin paljon hellyyttä. Meillä on molemmilla vuoren kokoinen aukko, jota tilkitsemme. Syydämme toisillemme rakkautta, hellyyttä, kosketusta, lämpöä - ei mitään harkitsematonta sarjatulta, vaan tekoja ja sanoja, joiden tarkoituksena on tukea ja antaa toisen kasvaa. En minä koskaan tiennyt, että tällaista voi olla. Nyt kun tiedän, pelkään menettäväni sen. Ignorance is a bliss...
Tukea tässä olemme molemmat tarvinneetkin. Hän omiensa ja minä töi-nimisen katastofin kourissa pyöriessämme. Uusien töiden opettelu on haasteellista, etenkin kun opettavalla taholla olisi kova kiire opettaa aina vain uutta. Eilen löin liinat kiinni ja totesin,että nyt on annettava ainakin viikko edellisen suorittajan suman purkamista varten, ennen kuin opettelen jotain muuta. Samalla voin kehittää toimivan systeemin, ettei sellaista ruuhkaa enää tule syntymään. En tunne enää itseäni tallentajaksi, mutta tunkiota tässä pääsee näköjään tonkimaan koko rahan edestä.
Kotona sain eilen hepulin, kun huomasin tiskapöydän lainehtivan. Vaikka pyyhin veden pois, sitä tuli jostain hanan vierestä koko ajan lisää. Soitin huoltomiehelle, joka rauhoitteli, että todennäköisesti vain tiiviste on pettämässä. Hän saapuu tänään tutkimusmatkalle. Tuli sitten ensimmäisen kerran nykyiseen pilttuuseen muutettuani tyhjennettyä allaskaappi. Ehkä myös siivoan sen tänään hänen käyntinsä jälkeen ja järjestän uudelleen.
Uudelleenjärjestely muutenkin tuntuu olevan päivän sana. Meillä on haku sisällä suurempaan, mutta jos minä käyn romuni läpi ja laitan mäkeen paljon sellaista "in case of emergency" kasaa, niin meillä tulee olemaan runsaasti tilaa. Itse asiassa aivan riittävästi, sitäkin olemme miettineet, että tarvitsemmeko edes suurempaa kotia. Lauantai saattaa olla kuitenkin hätävaravarastojen läpirumuamiseen ihan hyvä päivä. Hän menee tapaamaan nuorempaa poikaansa kylille, poika ei vielä uskaltautunut meille. Ihan ymmärrettävää, kun kyseessä on sellainen erityislapsi, jolle tärkeitä ovat rutiinit ja toisto. Uudet tilanteet eivät ole hänelle mitenkään toivottava olotila. Ymmärrän, itse olin lapsena samanlainen. Hänen nuorimmaisensa tulee aina pysymään sellaisena fyysisestä iästään huolimatta. Eikä minulla ole kiire.
Hankin itselleni Tuska-festareiden liput. Joulukuulle on yksi keikka suunnitteilla. Musiikkia en saa unohtaa, vaikka kaikki muu jäisikin. Eikä muuten jää, lisäähän mie tässä saan koko ajan. Sydän valuu rakkautta yli äyräiden. Pragmaatikon rakkaus on kovin käytännönläheistä, yritän muistaa tekojen lisäksi myös sanat. Muuallakin kuin täällä päiväkirjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti